Aamurukoukset löydät täältä huhtikuusta alkaen.

 

                                       AAMURUKOUS PERJANTAI 3.4. 2020

Salli lauluni koota kaikki sävelmänsä kuin virtaan, joka vierii vaitiolon valtamereen Sinua tervehtien! Niin kuin kotiin palaavien kurkien parvi lentää yötä päivää vuoripesilleen, niin salli minun koko elämäni tietää tiensä ikuiseen kotiinsa Sinua tervehtien.

Kirkkovuodessa eletään paastonaikaa, kärsimysaikaa ennen pääsiäistä. Tämä kuvaa Jeesuksen kärsimystä ennen pitkäperjantaita Martti Simojoen kirjasta ”Päivän sana”.

Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus,  Jes. 63: 9.

Paastonaika kuvaa eteemme kärsivän Herran. Saamme seurata häntä Getsemaneen ja Golgatalle. Mutta ei ole kysymys vain parin vuosituhannen takaisesta kärsimyksestä. Meidän Jumalamme on yhäti kärsivä Jumala. Jumala on rakkaus. Sen tähden hän on tänäkin päivänä kärsivä Jumala.

”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus”, sanotaan hänestä. Herralla on jatkuvasti ahdistus sinunkin ahdistuksessasi. Juuri sen tähden sinä läpäiset omat ahdistuksesi. Jos luonnollinen heikkoutesi on niin suuri, ettet oikein jaksa ajatella etkä rukoilla. Niin Kristus juuri silloin valvoo niin kuin äiti lapsensa vieressä, eikä sinun tarvitse ajatella omaa rukoustasi, vaan saat muistaa, että Kristus rukoilee puolestasi. Se rukous on voimallisempi kuin kaikki omat yrityksesi.

Toisellakin tavalla Jumala yhäti kärsii. Isä, jolla on tottelematon poika ja jonka sen tähden täytyy rangaista lasta, kärsii enemmän kuin lapsi, jota rangaistaan. Kun isä rakastaa lastaan, sattuu enemmän isän omaan sydämeen.

Koko nykyinen aikakautemme tuntuu olevan hänet unohtanut ja hyljännyt. Aikamme kärsii parhaillaan suuressa kriisissä. Mutta Isä itse kärsii eniten. Jumala on yhäti kärsivä Jumala. Johdattakoon käsillä oleva paastonaika meidät tämän rakastavan Herran eteen. Vain siten pääsemme suremaan ja katumaan syntejämme. Ja ilman todellista sydänten murtumista ei tapahdu elämän uudistusta.                    

                        ” Silloin kun en itse jaksa rukoilla,

                         kun on sydämeni tyhjä sanoista,

                         tule sinä Jeesus hiljaa rukoile.

                         Kanna kuivuudesta ilon lähteelle.

                         Silloin kun en itse jaksa uskoa,

                         kun on sydämeni liekki hiipuva,

                         tule sinä Jeesus, usko minussa,

                         pimeyteni valtaa taivaan valolla.”

                                                                                                                         Kirjoittanut Leena Koivula